Mietitkö miten tehdä helppo ja lyhyt mutta näyttävä kooste tuottamastasi tapahtumasta?
Koitatko löytää uusia menetelmiä sosiaalialalle voimaannuttamisen välineeksi?
Haluaisitko esitellä päättäjille asukkaiden mielipiteitä paikallisen koulun lakkauttamisesta?
Kiinnostaisiko lisätä perinteiseen koulun ryhmätyöhön visuaalisia elementtejä ja ääntä?

Kaiken tämän voi tehdä digitarinan keinoin. Tämä menetelmä, joka koostuu still-kuvista, äänestä ja yksinkertaisesta editoinnista, soveltuu melkein mihin tahansa käyttöön. Mielikuvitusraja tulee ensimmäisenä vastaan.

Alun perin tämä menetelmä on kehitetty USA:ssa henkilökohtaisten kokemusten ja tarinoiden kerrontaan. Tähän se on edelleenkin omiaan ja henkilökohtaiset tarinat ovatkin monesti niitä mielenkiintoisimpia. Medioksessa digitarinoita on kuitenkin kokeiltu myös muunlaiseen käyttöön. Projektin aikana on valmistunut reilusti yli sata digitarinaa yli kahdessakymmenessä työpajassa, esimerkiksi:

• henkilökohtaisia tarinoita
• fiktiivisiä tarinoita
• kuvitettuja valokuva-albumeja
• selviämistarinoita
• tapahtumien markkinointivideoita
• portfolio/cv

Projekti on luonut yhteistyötä nuorten lukiolaisten ja vanhusten välille ja aiheesta on tehty opinnäytetyö sosiaalialalle. Työpajoja on pidetty niin kirjastojen henkilökunnalle, nykyisille ja tuleville sosionomeille, peruskoulun opettajille kuin kulttuurituotannon opiskelijoillekin. Parhaiten tämä menetelmä aukeaa kuitenkin katsomalla esimerkkejä, joita löytyy näiltä sivuiltakin yli 60.

Digitarinan kehitystiimi
Menetelmää ovat olleet kehittämässä ja omalle alalleen soveltamassa seuraavat henkilöt:

• Mari Pyyhkälä (Vanhusten kotiapusäätiö)
• Seija Mäenpää (Metropolia sosiaaliala)
• Hanna Sinkkanen (Metropolia sosiaaliala)
• Michael Hutchinson-Reis (Laurea sosiaaliala)
• Maria Repo (Kaupunginkirjasto)
• Anne Seppänen (Opetusvirasto mediakeskus)