Miten Noodilla kirjoitettiin?

Noodi sai tulikasteensa tammikuussa 2010, jolloin 16 nuorta kohtasi Helsingin Kaupunginteatterin harjoitussalissa. Päämääränä oli kirjoittaa kolmessa kuukaudessa käsikirjoitus esitettäväksi Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa – eikä kukaan vielä tiennyt miten.

Iältään nuoret olivat 16-25-vuotiaita, ja eri elämänalueilta: mukana oli lukiolaisia, pikaruokalan työskentelijöitä, sähköalan ja journalistiikan opiskelijoita.

Miten käsikirjoitusprosessi eteni nuorten näkökulmasta?

Ensimmäinen tapaaminen jännitti itseäni, ja luultavasti monia muitakin, lähes yhtä paljon kuin itse kirjoittaminen. Ennen tapaamista päässä pyöri monenlaisia kysymyksiä ja pelkoja tulevista työkumppaneista. Mitä jos he eivät osaakaan kirjoittaa? Mitä jos emme löydä yhteisiä mielenkiinnon aiheita? Mitä jos he eivät pidä minusta, tai minä en pidä heistä? Ensimmäisen tapaamisen aikana sain kuitenkin nopeasti huomata, että olin huolehtinut turhaan. Medios-hankkeen kokoama joukko erilaisia nuoria osoittautui älykkääksi, lahjakkaaksi ja mielenkiintoiseksi.

Suuressa ryhmässä kirjoittaminen oli yllättävän helppoa, ja nyt olemmekin päässeet jo pitkälle kivuttomasti, ilman raivoa tai kyyneliä. Alusta alkaen kaikissa on ollut havaittavissa suurta intohimoa kirjoittamista kohtaan, eikä laantumisen merkkejä ainakaan vielä ole näkynyt.

(Jerry Kivelä)

 

 

Eilen tapasimme melkein koko käsikirjoittajaporukalla ja yllätyin kuullessani, että starttaamme kohta jo kuudennen viikkomme. Puolivälissä siis ollaan ja pohjatyö alkaa olla kasassa. Millaista tämä pohjatyö on sitten ollut? Aiheiden ja teemojen suunnittelua, hahmojen luomista ja yleistä sekasortoa. Ryhmävetäjämme Emma on laittanut meille tiettyinä viikonpäivinä herätyksiä eli muutaman kirjoitustehtävän. Kirjoitustehtävien kautta olen päässyt tutustumaan kohtausten rakenteeseen ja rytmiin. Käsikirjoitusta työstäessä täytyy jättää myös ohjaajalle ja näyttelijöille pelivaraa.

(Milja Jokinen)

 

 

Viimeinen viikko käsikirjoittamista alkaa huomenna. Onko käsikirjoitus hyvä, riittävä, onnistunut, inspiroiva – RESONOIKO se yleisönsä kanssa? Onko projektimme tuottanut markkinoille tuoretta satoa vai kasan säilykehedelmiä? Minulle kirjoittaminen on elämän parasta aikaa. Kirjoittaminen tässä projektissa on ollut melkoista elämää – sellainen matka ettei seuraava hetki tai päämäärän käsite ole kiinnostanut. Tärkeintä on ollut kirjainten hetki. Kirjoittaminen toisten kanssa on kiihtyvä pingismatsi. INTERNET on mahdollistanut syötön tiheyden ja pallon vastaanottamisen NOPEASTI. Olen superiloinen että teatterikenttä on tajunnut www:n merkityksen.
(Terho Aalto)

Lue lisää kirjoittajien blogista: http://kasikirjoittajat.wordpress.com/